no soul poems

Sielutonta harmoniaa lausahtelee kauniina,
kasvot punottavat tuulessa.
Kuiskaile korvaani sanoja, jotka aamuna kolmena minut herättää.
Hapuilee oloni kuuroon korvaan, mykkään suuhun ja sokeisiin silmiin.
Noutaa suolaisena,
makeana.
Hymisee elämän soinnut,
turvautuu tuleen.

Laula,laula,laula.
Hiljennä ääni,
kaiku luolan suulla.
Pelko saranoissa kiljuvissa,
sormiesi hyppysissä.
Aavemainen puuduttavuus koristelee kuuran reunat,
nipistää pinnan aukeamaa.

liekehtii

Sielut erillään
Sydän yhdessä.
Palaa kauniisti,
hetkessä.

"Roihua tanssien edessäin,
kaada kyljellen."
Hymy siintää,
sinun suupielen.

Shh.

Kuiskaus oli hiljainen,
pieni hymähdys.
Nielty salaisuus, mustavalkoinen.
Murheista kaunein,
kullattu ja muurattu.
Sanomattakin selvää,
täällä oltiin huudettu.
Kiljuttu keuhkot rakkuloille,
surun kallioille.

No shame

Kylmänä hohtaa tytön kasvot,
ei kirkkaana loista kuin aurinko.
Muistoja pitkin hän astelee
ja salaisuuksiaan kaivelee.
Onko liekkejä, jotka voi kylmän pois viedä
vai himmeneekö tyttö kaiken sen jälkeen vielä
          Onko polulta poikennut jälleen katoamassa,
vai vain omaan maailmaansa vajoamassa.
Miksei kukaan tätä kadonnutta etsi,
jälleen hän ilman siipiänsä lensi.
          Kai hänet joku kiinni ottaa,
jos hän jälleen putoaa.
Hänen tyhjän katseensa kohtaa
ja kuin koskettaa hän meren pohjaa.

Breathing in snowflakes

Tummaksi rajatut silmät. Kalpeat kasvot ja heleän punertavat huulet.
Lasittunut katse, joka tuijottaa kaukaisuuteen.
Monta kysymystä ja ajatusta.
Monta tarinaa kerrottavana maailmalle.
Monta ketkä kuuntelee,
mutta ei yhtäkään kuka jaksaisi kulkea matkan ja kantaa sen.
Sanomattomia ajatuksia.
Hymyile vain, koska ei halua pudottaa roolia.
Vaikuttaa liian surulliselta, vaikkei sitä ole.

Don't worry dear

Rakastatko minua, vaikka minulla on tarina kerrottavana ?
Olenko kaunis, vaikka minulla on arvet ?
Anna anteeksi, jos olet pettynyt. En halunnut satuttaa sinua, häntä tai muita. Vain minua.
Tuntui kuin se olisi ainoa tie.
Älä huolestu, olen okei.

Ennustettavissa

Pitkäksi aikaa se tunne olikin jo hävinnyt. Pieni epäilys ehti kiiriä läpi mielessäsi, kun jokin ennusti tätä, mutta nyt sen huomaa todella olevan totta. Et kaipaa tätä tunnetta, mutta et voi asia- oikeastaan voit, mutta se tuntuu turhalta. Sen tunteen, jonka luulit jo kadonneen tuli takaisin ja vielä voimakkaampana.